Olen miettinyt, että miksi annan työlle kaiken itsestäni niin, että vähemmälle jäävät elämän oikeasti tärkeät asiat: terveys, perhe ja ystävät. Enkä ole vielä löytänyt vastausta. Meillä oli kevään ajan töissä harjoittelija, jolle kerroin että vanhempani ovat yrittäjiä. "No ilmankos sä teet työsi tolla tarmolla!" oli hänen vastauksensa. Sieltä kai se tulee. Töitä tehdään silloin kun niitä on. Vielä kun tajuaisin, että työt ei lopu tekemällä.
Mä kestän hyvin henkistä painetta ja siksi teen paljon töitä. Pyrin ylittämään tavoitteet, odotukset ja suunnitelmat pienissäkin asioissa (toisia neuvon kyllä relaamaan ja vähättelen päätösten suuruutta kokonaiskuvassa). Mä TIEDÄN tekeväni liikaa töitä - TIEDÄN olevani väsynyt ja pystyn sen myöntämään. Suunnittelukelloa pitäisi kääntää aiemmaksi jotta kiireen saisi kesytettyä. Nyt naurattaa, kun kuvittelin hommia vaihtaessani että pystyisin jatkossa suunnittelemaan oman ajankäyttöni paremmin. HAH!
Jaa, loman kunniaksi tulikin mietittyä aika paljon työhön liittyviä asioita. Ehkä ne voi nyt sitten siirtää taka-alalle.
Sairastin pari viikkoa sitten flunssan, olin päivän sairaslomallakin. Jospa se oli se stressiflunssa eikä uutta tulisi? Mutta jokakesäinen vatsatauti yllätti eilen, toivottavasti menee nopsasti ohi. Yleensä mulla on tapana sairastaa vatsatauti reissussa, mutta onneksi tällä kertaa kotona.
Haaveilen riippumatosta! Tai oikeastaan siitä, että saisin sen viritettyä johonkin kiinni, varastosta löytyy jo kaksi riippumattoa. Mieluiten auringonpaisteeseen järvenrantaan!
Kommentit