Paino on tehnyt jonkun tympeän jumin (no okei, kaksi päivää.... olenko ehkä vaan liian malttamaton?) ja vatsassa kurniin nälkä. Nyt ei auta muu kuin pitää pää kylmänä ja jatkaa hyväksi havaitulla tiellä. Vatsalaukun huomaa kyllä hyvin kutistuneen, koska lauantaina maissilastuista ja home made -burgerista tuli ähky, ja olo oli tosi epämukava loppuillan.

Joku ikävä ihminen on kärrännyt pussikaupalla karkkia meidän työhuoneeseen, ja taitaa tossa suklaatakin olla. En ota, EN!

Viikon päästä alkava Läskileiri alkaa pikkuhiljaa hirvittää. Mihin mä oikein olen lupautunut? Mitä jos mä näännyn kahvakuulan alle tai en jaksa pinkoa ylämäkeen? Tai edes tasamaalla? En pääse puoli kuudelta ylös sängystä vaikka pitäisi? Näännyn muuten vaan kesken matkan? Ruokahalu kasvaa turhan suureksi liikunnan lisäämisen myötä ja hukkaan tehdyn työn? Nukahdan rankan aamutreenin jälkeen töissä? IIIIIK!