Olen joskus aiemminkin kirjoittanut kiireestä ja stressistä. Ja tää on nyt sitä. Pari viimeistä viikkoa olen vetänyt aika äärirajoilla. Työtä on paljon ja se on saatava valmiiksi tai mahdollisimman valmiiksi ennen määräaikaa. Olen kova tekemään töitä enkä pidä kiinni työajoista. Tää homma on mulle uskottu ja mun pitää se hoitaa. Projekti on erittäin mielenkiintoinen, olen osaltani ollut valmistelemassa sitä koko alkuvuoden. Toteutus alkaa ensi viikon perjantaina: jääkiekon MM-kilpailut. Kahteen ja puoleen viikkoon en ehdi istua toimistolla, ja kaiken muunkin säännöllisen elämän voi unohtaa. Työtunteja tulee paljon, päivät on pitkiä ja vuorokausirytmiä täytyy säätää eteenpäin. Mutta koska kyseessä on turnaus, sen jaksaa kyllä. Sen jälkeen kun kisat on loppu ja stressi laukeaa luultavasti sairastun flunssaan ja olen tosi tosi väsynyt. Mutta sitten joutaakin olla.

Niin ja siitä välitavoitteesta: 70 kg rikki 1.5. mennessä. Tänä aamuna, kun aikaa on jäljellä kolme vuorokautta, se näyttää jopa mahdolliselta, kun vaaka näytti armolliseti 70,7 kg. Aion onnistua! (Punnitsin muuten kolmeen kertaan kun en uskonut vaakaa, ja otin puhelimella kuvankin tuloksesta )

Pari viimeistä viikkoa on mennyt kiireessä. Minulle se tarkoittaa sitä, että vedenjuonti unohtuu täysin ja herkut maistuu iltaisin kun stressaan. Nämä asiat on saatava kuntoon. Kisaprojektin ajaksi on keksittävä joku keino pitää verensokeri tasaisella hyvällä tasolla. Tähän kaipaan vinkkejä: mitä helposti mukana kulkevaa evästä on? Hedelmät ja pähkinät vain tulee mieleen.

Nyt aamun ensimmäinen vesilasi - ei, vaan koko tuopillinen!