Kaksi viikkoa sitten vaaka näytti enemmän kuin koskaan, enemmän kuin haluan sen enää koskaan näyttävän: 77,4 kg. Järkytyin, vaikka tiesinhän mä että se näyttäisi paljon.

Tänään se näytti 75,6 kg, mikä on jo 1,8 kg vähemmän. Tästä on hyvä aloittaa! Tavoitepaino on 67 kg, jonka olen painanut viimeksi kovien ponnistelujen jälkeen kuusi vuotta sitten ennen raskauksia. Tavoiteaikataulua ei vielä ole - mahdollisimman nopeasti tietysti... rantakuntoon talvilomalle... kesäksi kuntoon...

Pitää miettiä tuota punnitsemisjuttua, että tekeekö sitä joka päivä vai kerran viikossa vai miten. Ehkä kerran viikossa voisi olla järkevä?

Yritän olla murehtimatta niitä sataa jojolaihdutusyritystä, moneen kertaan pudotettuja ja kerättyjä kiloja, raskauksien myötä tulleita vatsamakkaroita joista en ehkä koskaan pääse eroon ja sitä, että äskettäin löysin kymmenen vuotta sitten tulostamiani kaloritaulukoita. Se on ollutta, nyt on nyt, ja paras alkaa käyttää energiaa tulevaan eikä vatkata menneitä.

Mun itsekurissa on parantamisen varaa, paljon. Eihän se ole kuin itsestä kiinni mitä sinne suuhun laittaa, ja ennen kaikkea kuinka paljon. Mitään totaalikieltäytymisiä mä en aio alkaa noudattaa, sillä koitan tehdä tästä elämäntavan, en taas yhtä diettiä joka toimii hetken ja on sitten taas yhtä helppo lopettaa. Kaikkea kohtuudella.

En yritä muutosta kertarykäisyllä, vaan asia kerrallaan. Mä olen jo alkanut tehdä aamupalaksi tuorepuuroa / pirtelöä, johon tulee vehnähiutaleita, rasvatonta maustamatonta jogurttia ja marjoja, ja olen myös vähentänyt iltamässyttämisiä. Tällä viikolla aion opetella juomaan riittävästi vettä. Seuraavaksi mä voisin vaikka alkaa syödä välipaloja. Baby steps, sillä se muutos tulee tavaksi.

Liikuntaa tykkään harrastaa, mutta sille tuntuu olevan liian vähän aikaa. Pyöräily ja hiihto ovat mieluisimpia lajeja, lisäksi kävelen sauvoilla ja ilman, juoksen, uin, potkunyrkkeilen, ratsastan, käyn salilla satunnaisesti. Kolme liikuntakertaa viikossa olisi jo ihan hyvä, ja 45 min olisi jo riittävä pituus. Hyötyliikuntaa minulla ei valitettavasti arjessa tule. Jalka leikattiin kolme viikkoa sitten, ja sen jälkeen en ole päässyt liikkumaan, mutta tarkoitus on pian testata kestäisikö se jo pyöräilyä.

Mä aion onnistua.